4.6.2017 - Pyörän ehostus

Joni Bäckman






Alastaron reissu takana, ja sitten kello 11 pyörä pajalle ja aloitetaan nakuilu. Kyllä!

Pyörästä riisutaan kaikki katteet, ja korjataan pienet epäkohdat, mitä ei ehditty Alastarolle tehdä tiukan aikataulun takia. Pientä tehtävää on muuten yllättävä paljon. Ollaan valmiiksi ostettu 1 purkki täytemaalia, pintamaalia, kittiä ja pullo asetonia.

Tarkoitus olisi irroittaa kuumailmapuhaltimella kaikki vanhat teippaukset pyörästä ja katteista, pyyhkiä asetonilla liimajäljet pois ja hioa katteesta maalipinta "rikki, jolloin uusi maali tarttuu paremmin. Asetonilla kate puhtaaksi pölystä, ja tilkitään kitillä vanhat kolhut ja hiusmurtumat katteista. Kun kitti kuivuu, niin hiotaan muoto oikeaksi, jonka jälkeen täytemaalikerros alle. Lopuksi pintamaalia muutama kerros, jotta saadaan siisti, vitivalkoinen pinta.





Siinä kun sitten ruvettiin hiomaan katteita ja varakatteita, niin huomattiin heti alkuun että parissa katteessa löytyy vähän reilumpia murtumia edellisen omistajan kaatojen jäljiltä. Ne katteet jätettiin lojumaan toiseen kertaan, sillä isot murtumat täytyisi korjata lasikuitumassalla ensin, eikä talosta löytynyt kun ei osattu varautua.

Noh, eiku hommiin.

Osa katteista on hyvin säilyneitä ja täten helpompia tapauksia, jotkut taas huomattavan pahasti ruvella, ja vaativat enemmän työtä. Kävimme ensimmäisenä vaikeiden tapausten kimppuun. Muutama tunti hinkataan otsa hiessä, ja ekat katteenpalaset on hiottu valmiiksi. Allekirjoittanut jää hiomaan, kun Takanen siirtyy kittaamisen kimppuun. Pahin paikattava kohta löytyy penkkipalasta, jossa on todella syvä lovi takakulmassa. Se söi melkoisesti kittiä, ja pari kertaa piti hioa ja viimeistellä että saatiin muoto täsmäämään toisen puolen kanssa.

Kello alkaa lähentelemään neljää, kun päästään maalaamiseen. Ensin tankinsuojus ja varasuojus lattialle ja täytemaalikerros pintaan, jonka jälkeen kyseiset osat jätettiin kuivumaan. Sinä aikana hiotaan paria muuta katteenpalaa, jotta niihin päästään vetämään täytemaalit samalla kun ekoihin paloihin aletaan lyömään pintamaalia.

Pari tuntia vierähtää ja kello on 18, eli aika alkaa laittaa pillit pussiin päivältä. Ehdittiin saada yli puolet katteista aika hyviin strösseleihin, kunnes huomattiin että maali loppui kesken. Jätetään kaikki katteet valmiiksi hiottuina lattialle odottamaan, ja pyörä viedään seuraavan viikon lopussa Tampereelle penkitykseen ja shifterin asennukseen.

17.6.2017.


Kello soitti yhdeksältä hereille, ja siitä suoraan ilman aamupalaa tien päälle. Määränpäänä Tampere, tarkoituksena hakea pyörä huollosta. Tallille päästään varttia yli kolme, ja siinä vaiheessa mukaan tarttui Kotipizzasta perhepizza kun alkoi olemaan vähän liian kova nälkä. Takanen oli jo tallilla odottamassa, saaden seurakseen muutaman slaissin italianherkkua. 🍕

Vahingosta viisastuttiin, eikö tököttipula päässyt tällä kertaa yllättämään. Ostoslistalla oli lasikuitukittiä, 2 purkkia pintamaalia, samanlainen setti kiiltolakkaa. Täytemaalia ei enempää tarvittu. Edellisellä kerralla jo lähes maalatut osat viimeisteltiin ekana, jotta ne saatiin pyörään kiinni. Takanen hoiti maali- ja lakkapuolen, itse keskityin asentamaan uuden isomman takarattaan sekä uuden kytkinkahvan haljenneen tilalle. Mittaristo oli sitten listalla seuraavana, kellon niin salliessa.

Heti alkuun mielenkiintoinen ongelma: Kun vaihdan takarattaan tilalle uuden ja nostan renkaan taka-akselille paikalleen, niin akselin kiristyksen jälkeen ei takarengas pyöri enää ollenkaan vaan hirttää totaalisesti kiinni. Sitten ihmetellään että miten hemmetissä se voi hirttää kiinni, kun edellinen ratas toimi mainiosti...?

Noh, ratas irti, vanha ratas tilalle, rengas takaisin akselille ja nyt se sitten pyörii. Tadaa! Ei siinä, rengas alas ja koitetaan taas uutta ratasta. Takarengas takaisin akselille…

...Mutta ei perkele vieläkään toimi. Vetopakka hirttää kiinni takahaarukan kylkeen.

Sitten ruvettiin spekuloimaan, olisiko takahaarukka mahdollisen kaatumisen yhteydessä päässyt vääntymään. Verrattiin rattaita, ei eroja leveyden tai muunkaan suhteen, rengas on suorassa jne. Hmm. Jonkin aikaa pähkätään ja sitten sytytti, että siellä on takahaarukassa sisäpuolella hitsaussauma joka ei yltänyt vanhan rattaan kanssa osumaan vetopakkaan, mutta isompi takaratas vetää akselia eteenpäin, joten nyt se hitsaussauma sitten osuu. Noh, rälläkkä käteen ja hitsaussauma sileäksi, ja nyt pyörii takarengas taas.

Sitten katsaus sisätiloihin, jossa Takanen häärii maalauksen ja lakkauksen kanssa.

Etukatteen lasikuitukittaus kovaa vauhtia käynnissä, samaan aikaan pintamaalit ja kiiltolakat kuivuu jo isossa osassa katteita. Hyvältä näyttää!





Ihailun ääreltä takaisin kytkinkahvan pariin. Tämä osuus hoituu pirun helposti, ei muuta kuin lukitustappi ulos, kytkinvaijeri irti vanhasta kahvasta, ja katso! Kahva tipahtaa lovesta nätisti käteen.

Uusi kahva on hieman edellistä lyhyempi, joten kytkinvipua pitää säätää lähemmäs tankoa, jotta yltää puristamaan kytkintä helposti. Tässä hommassa menee noin 10 minuuttia kokonaisuudessaan, ja nyt on upouusi kytkinkahva kiinni. Ei tosin kullattu niinku toisella puolella, mutta - 0 fucks given!

Sitten pikainen pizzasiivu naamariin, hörppy kokista, ja pesemään sekä öljyämään ketjut. Peseminen on erityisen tärkeää, koska hioessa takahaarukkaa ketjuun pääsi tarttumaan pientä metallisilppua - joten kaikki pois. Onneksi pyörä on huoltopukilla, niin pesu+rasvaus hoitui vartissa.

Maalit ja lakat laitettu, joten katteet alkavat olla aikasta valmiit! Sitten puuhaamaan mittariston kanssa ennenkuin lyödään katteet kiinni.

Kaikki netistä saatavat kytkentäkaaviot ovat täyttä paskaa suoraan sanottuna, joten täytyi vain yleismittarilla mitata eri piuhat vanhasta mittarista ja etsiä oikeat johdot. Onnistuttiin noin tunnin äheltämisen tuloksena löytämään +12V piuha, sytkänkatkaisunappulan piuha, sekä kierroslukumittarin piuha. Mutta loppuja infopiuhoja ei onnistuttu löytämään. Tästä syystä päätettiin että laitetaan tähänastiset löydökset ylös muistiin, ja vedetään Kemoran reissu vielä vanhalla mittarilla. Paremmalla ajalla työstetään sitten se nopeusmittari toimintaan.

Työnnettiin ratavalmis pyörä talliin sisään, ja lyötiin uudet, helmenvalkeat katteet kiinni. Vähän ongelmia vielä tosin tuotti uudet lukkopultit, joiden leuat oli sen verran jyrkkään muotoiltu että kylkikatteiden kiinnittäminen niiden avulla vaati hieman ruuvimeisselillä vääntämistä. Lopulta nekin kuitenkin suostuivat loksahtamaan paikalleen.

Lopputulokseen ei voi kuin olla tyytyväinen! Tästä on hyvä jatkaa Kemoraan - jatkoa seuraa Juhannuksen jälkeen.