Skip to main content

3.6.2017 Alastaro. Ensipuraisu.

Joni Bäckman





Aamulla herätys klo 07. Puolikas pullo treenilaturia naamariin, ja syömättä matkaan. :)

Ajamista oli pikkasen vajaa tunti Alastaron moottoriradalle. Pyörä ja varusteet oli lastattu pakuun jo päivää ennen. Driver’s briefing oli klo 09:30, joten sitä ennen tuli ehdottomasti päästä perille.

Paikalle tultiin klo 09:15, joten väliin jäi juuri sopivasti aikaa kiertää varikko kerran. Tutkailtiin hetki muiden vehkeitä, ja siitä sitten tuomaritornin alle ilmoittautumaan ja kuljettajapalaveriin. Ratasäännöt olivat jo entuudestaan tuttuja kymmenen vuoden takaa kun viimeksi Orgin (moottoripyörä.org) ratapäivillä tuli käytyä. Ainoana uutuutena oli se että keskinopeassa ryhmässä ohittamiskieltoa ei ole, eli joka paikassa rataa saa ohittaa.

Päivän ensimmäinen ryhmä, nopea ryhmä, lähtee radalle tasan 10:00. Ilma on viileä (+10°C) mutta aurinkoinen, radalla hieman siitepölyä, joten kaikki lähtivät suhteellisen varovaisesti liikenteeseen.

Radalla kiertää 2 pyörää nopeassa ryhmässä, joista nopeampi kellottaa ajan 1:29.8. Itse laitoin omaksi tavoitteeksi päästä 1:35:n alle, koska entinen PB (personal best) on Hayabusalla ajettuna 1:42.2. Oma pyöräni on kuitenkin todistetusti kelvollinen nopean ryhmän kärkivauhtiin, mutta en halua päättää ensimmäistä ratakautta lyhyeen. Järki kädessä hyvä tulee.

Seuraavaksi radalle keskinopea ryhmä klo 10:20, jossa itselläni oli paikka varattuna. Jätin kuitenkin ekan session käyttämättä, koska saavuttiin paikalle sen verran viime tipassa etteivät renkaat olleet ehtineet päästä lämpöihin säkkien alla.

Istuttiin mekaanikon (Takanen) kanssa pääkatsomossa kännykät kädessä ja kellotettiin kaikkia ryhmiä ensimmäinen tunti. Heti ekassa keskinopean sessiossa yksi kaveri vetäisee hiekalle, todella harmittomasti tosin, ja ajot jatkui hetken päästä. Kellotuksen tuloksena havaittiin että keskinopeassa ryhmässä istui kavereita, joille olisin pärjännyt viimevuotisella Hayabusalla ajetulla kierroksellakin. Hitaimmat veteli 1:44 aikoja, joten liikkuvana pujottelutolppana olemisen stressi katosi mukavasti.

Tästä sitten seuraavat ryhmät olivat keskihidas ja hidas ryhmä, joissa tapahtui myös Ajotaito II -koulutusajo. Vauhdit olivat tässä ryhmässä hyvin rauhallisia. Kuskit eivät lähde tykittämään suoraan, vaan keskitytään ajamisen alkeisiin: Mihin katse kohdistetaan, miten pyörän selässä ollaan, missä kohdassa lähdetään kääntämään mutkaan jne. Kierrosajat olivat suunnilleen 2:30 tasolla.

Kello lyö 11:35. Tarkoittaa sitä, että ajohaalari päälle, saappaat jalkaan, hanskat käteen, ja kypärä päähän. Renkaanlämmittimet pois renkaista, ja varikon portille odottamaan ensimmäistä kosketusta rataohjukseen. Tässä vaiheessa perhoset pyörivät mahassa oikein huolella. Harvoin mua pelottaa, mutta tää oli yks niistä hetkistä. Ei mitään käsitystä siitä, miten äkäisesti pyörä liikahtaa kun kääntää kaasua, ei tietoa jarrujen tehosta, ei tietoa renkaiden pidosta, käytännössä tyhjältä pöydältä radalle… Ja kun ongelmana on se, että liian varovasti ei saa ajaa tai rengas jäähtyy ja alkaa luistaa.

Eli pakko ajaa riittävän täysiä, vaikka kokemus pyörästä nolla.

Klo. 11:40 porttivalo vaihtuu vihreäksi. Ykkönen pesään ja varovasti alamäkiluiskaan, syke varmaan sadan huonommalla puolella. Ekaan mutkaan ehtii vetää kakkosen päälle ja sitten nojaan varovasti mutkaan, ja heti tässä kohdassa tulee ensimmäinen ahaa-elämys: Lämmin slicksirengas puree niin kovin asfalttiin, että pyörä kirjaimellisesti sukeltaa kohti apexia (mutkan lakipiste). Tästä syystä joudun nostamaan pyörää pystyyn jottei mene sisämutkasta pihalle, ja kohti kakkosmutkaa. Kakkosmutkassa ei ole ikinä millään kalustolla ollut ongelmaa, mutka on suhteellisen helppo jyrätä läpi vähällä kaasulla ja jarrulla. Jo tässä vaiheessa on pyörän käyttäytymisestä tullut paljon viisaammaksi. Eka kierros kuitenkin menee varman päälle, kallistan nopeisiin mutkiinkin varovaisesti. Ei vielä liian kovaa.

Eka kierros täynnä, pääsuora edessä, aika vääntää kaasua…. Ja sitten valkenee se todellisuus miksi tää pyörä on kilpuri: Sehän haluaa nostaa keulaa aina kun kaasun vääntää pohjaan (teho/painosuhde on lähes sama kuin F1:ssä). Kolmeen kertaan pitää pääsuoralla keventää kaasu jotta keula tippuu takaisin asfalttiin, ja sitten pitääkin jo jarruttaa ekaan mutkaan. Vauhtia ehti kertymään noin 200km/h. Ekaan mutkaan sitten menen vähän reilummalla jarrulla ja sitten tulee toinen herätys: Tässä pyörässä on tosiaan kilpajarrut. Vehje nostaa takarenkaan ilmaan saman tien, mutta onneksi jätin reilusti sähläysvaraa jarrutukseen, joten jarru kokonaan ylös ja uus yritys.

Viidennellä kierroksella alkoi pikkuhiljaa valottumaan mitä saa ja mitä ei saa pyörällä tehdä. Linjat on vielä suhteellisen hakusessa koska pyörä tosiaan ohjautuu mutkiin älyttömän paljon paremmin kuin mikään normaaleilla katurenkailla varustettu menopeli. Ensimmäisessä sessiossa saan kasaan 9 kierrosta, nopein aika 1:37.36, optimisektorit yhteensä 1:35.74.

Tunnin tauon jälkeen seuraava sessio. Hirveällä pikkulapsen innolla lähden radalle painamaan hullun kiilto silmissä. Heti ensimmäisen kierroksen lopussa minut ohittaa pari nopeaa kaveria, ja jään heidän taakseen yrittämään opetella linjoja ja nopeuksia eri paikoissa. Kaverit painavat kierroksen verran karkuun, mutta yhtäkkiä otan samat jätkät uudelleen kiinni paremman mutka-ajon ansiosta, ja jään selän taakse roikkumaan koska en halunnut näin vähällä kokemuksella lähteä ohittamaan lähes yhtä nopeita kavereita. Sitten saadaan kiinni kuuden pyörän “possujuna” joka hidastelee sitten oikein urakalla. Tästä sitten jätän viidennen kierroksen lopussa 10 sekuntia rakoa pakkaan, jotta saisin yhden puhtaan kierroksen kasaan. Tämä haave vesittyi Lemminkäiseen (7. mutka), koska pakka oli niin hidas että sain heidät uudelleen jarruissa kiinni.

Seitsemännen kierroksen alussa edessäni oleva jannu lähtee kolmosmutkasta turhan innokkaasti avaamaan kaasua, tästä takapää pieneen luistoon joka muuttuu high sideriksi, ja viskaa kuskin pienehköön ilmalentoon aivan naamani edessä. Pyörä ottaa hieman kipeää katteisiin ja ohjaustangon pää murtuu, mutta overall hyvin lievät vauriot. Kuski itse selviää sinisellä pakaralla laskeuduttuaan suoraan persiilleen kanttarin päälle. Jeesasin kaverilta varikolla puvun päältä :)



Tokan session anti jäi laihaksi. 6 täyttä kierrosta, paras kierros 1:36.8 ja optimit 1:35.8.

Sitten taas tunti odottelua, ja eiku takasin radalle. Nyt oli jo aika mukava tuntuma pyörään, uskaltaa jarruttaa, uskaltaa kiihdyttää, uskaltaa kallistaa, ja uskaltaa kierrättää moottoria. Kaikki perusasiat siis hallussa, voi keskittyä ajamisessa mutkien linjojen hienosäätöön ja tätä myötä ajan viilaamiseen.

Ja tulosta tulee.

Pari ekaa kierrosta varmistellen että renkaat on lämmöissä kunnolla, ja sitte kunnolla urku auki. 2s/kierros tippuu stintin aikana kellosta, kunnes aika jumittuu 1:33 tietämille muutaman kierroksen ajaksi kun joka kierroksella jokin isomman puoleinen moka/ylivarovaisuus. 

Vikalla kierroksella yritän sitten niin paljon kuin uskallus antoi tuossa vaiheessa, ja eiköhä se Lemminkäistä edeltävä vasuri mene täysin perseelleen, jouduin nostamaan kaasua mutkan exit-kanttariin asti jottei mene hiekalle. Päätin silti ajaa kierroksen täysillä loppuun asti, ja kyllähän se kannatti kun varikolle päästyäni kuulen, että sieltä tipahtaa 1:32.00 kierrosaika yhdellä karmean kokoiselle virheellä! Optimit alkoi painua jo 1:30 tasolle. Videon lopusta voi reaktiot havaita suht selkeesti.

Tästä sitten onnesta soikeana sapuskalle Joni Hagnerin, mekaanikon, ja hänen perheensä kanssa. Sapuskan takia uhrattiin yksi stintti välistä, jotta saa syödä rauhassa.

Valitettavasti seuraavaa sessiota ei koskaan päästy ajamaan, koska nopeassa ryhmässä juuri ennen omaa vuoroa yksi kaveri vuodatti öljyt kolmeen ekaan mutkaan, jonka jälkeen öljy voiteli kaverin oman takarenkaan ja nelosmutkassa viskasi kaverin hurjalla ilmalennolla pihalle. Pyörä täysin rusinaksi, ja kuski sairaalaan. Ilmeisesti ainakin jalkoihin tuli kunnolla kipeetä, sen verran hyvin oli koivet paketoitu lanssiin mentäessä. Ajot päättyi tämän kaatumisen johdosta meidän osalta siihen.

Overall kokemuksena mahtava, vaikka vain 3 sessiota pääsi ajamaan! Upea ajaa laitetta jolla oikeesti näkee mitä osaa ja mitä ei, ja jossa oikeasti riittää tehoa enemmän kuin pitoa, joten kuskillakin on sanottavaa asiaan. Videolta sai arvokasta oppia siitä, miten varovasti avasin kaasua, ja miten myöhään tuolla vehkeellä voi jarruttaa, ja miten sitä käännetään mutkiin. Tästä on erinomainen pohja jatkaa juhannuksena Kemoralle kolmipäiväiselle retkelle.

Comments

Popular posts from this blog

Prologi

Joni Bäckman




Heti alkuun iso kiitos Kominik Oy:lle ja Takasen perheelle. Ilman taustajoukkoja ei ois mitään tapahtunut.

Koko projekti lähti liikkeelle huhtikuun 2017 alussa.

Suunnittelin oman katupyöräni, Suzuki Hayabusan (vm. 2006) turbottamista koska kaipaan lajilta jotain vähän lisää.

Kujalan Samin kanssa juttelin asiasta ni siinä ohessa tuli puheeksi kilvettömät ratapyörät. Selailin omaksi huvikseni ratapyöriä, kun silmiin osui siistin näköinen menopeli jonka hinta vaikutti varsin kohtuulliselta.

Siinä sitten mietintämyssy hyrskytti täysillä pari tuntia, ja heitin sitten hypoteettisen kysymyksen Takasen Jonille yhteisen ratapyörän ostamisesta. Hypoteettiseen tilanteeseen Joni vastasi myöntävästi. Seuraavaan, vakavasti esitetyn kysymyksen kohdalla tulivat kuitenkin taloudelliset realiteetit vastaan. Ajatus kaatui tässä vaiheessa tähän.

Pari päivää myöhemmin, huhtikuun 17. päivä otettiin asia uudelleen puheeksi. Takaselle sikisi ajatus oman katupyöränsä myymisestä, jolloin talous rii…

4.6.2017 - Pyörän ehostus

Joni Bäckman






Alastaron reissu takana, ja sitten kello 11 pyörä pajalle ja aloitetaan nakuilu. Kyllä!

Pyörästä riisutaan kaikki katteet, ja korjataan pienet epäkohdat, mitä ei ehditty Alastarolle tehdä tiukan aikataulun takia. Pientä tehtävää on muuten yllättävä paljon. Ollaan valmiiksi ostettu 1 purkki täytemaalia, pintamaalia, kittiä ja pullo asetonia.

Tarkoitus olisi irroittaa kuumailmapuhaltimella kaikki vanhat teippaukset pyörästä ja katteista, pyyhkiä asetonilla liimajäljet pois ja hioa katteesta maalipinta "rikki, jolloin uusi maali tarttuu paremmin. Asetonilla kate puhtaaksi pölystä, ja tilkitään kitillä vanhat kolhut ja hiusmurtumat katteista. Kun kitti kuivuu, niin hiotaan muoto oikeaksi, jonka jälkeen täytemaalikerros alle. Lopuksi pintamaalia muutama kerros, jotta saadaan siisti, vitivalkoinen pinta.





Siinä kun sitten ruvettiin hiomaan katteita ja varakatteita, niin huomattiin heti alkuun että parissa katteessa löytyy vähän reilumpia murtumia edellisen omistajan kaatoje…

3.6.2017 - Alastaro. Mekaanikon kynästä.

Joni Takanen






Aamukuusi. Tuttuun ja minulle turvalliseen tyyliin kahvi keittymään, istumaan hetkeksi koneelle ja ravistamaan suurimmat unihiekat silmistä pois. Tänään olisi se päivä, jolloin Bäckman pääsee ottamaan ensipuraisun “hieman” erilaisen pyörän sarvista.

Palataan hieman kuitenkin vielä aikaisempaan päivään. Silloin oli ohjelmassa laittaa varusteet autoon ja katsoa että kaikki pelit ja pensselit löytyy myös varikon puolelta.

Itse pyörä: check.
Bensat: check.
Tarpeellinen oheiskama: check.

Paitsi... Millä me nostetaan etupyörä ilmaan, jotta saadaan lämppärit (renkaanlämmittimet) paikalleen? Ei perkele… Onneksi nopean toiminnan miehiltä ei äkkiä ideat lopu. Kipataan pari työkalulaatikkoa nurin ja katsotaan mitä sieltä löytyy ja kyytipojaksi yksi hallitunkki. Näin, problem solved! Keula saadaankin ilmaan melkoisilla virityksillä mutta ei anneta sen haitata.

Hypätääs takaisin nykyhetkeen. Lauantai-aamu, ei enää kuusi sentään. Kahvit nassuun, vähän ruokaa, vilkaisu kelloon ja lähtö…