Skip to main content

3.6.2017 - Alastaro. Mekaanikon kynästä.

Joni Takanen






Aamukuusi. Tuttuun ja minulle turvalliseen tyyliin kahvi keittymään, istumaan hetkeksi koneelle ja ravistamaan suurimmat unihiekat silmistä pois. Tänään olisi se päivä, jolloin Bäckman pääsee ottamaan ensipuraisun “hieman” erilaisen pyörän sarvista.

Palataan hieman kuitenkin vielä aikaisempaan päivään. Silloin oli ohjelmassa laittaa varusteet autoon ja katsoa että kaikki pelit ja pensselit löytyy myös varikon puolelta.

Itse pyörä: check.
Bensat: check.
Tarpeellinen oheiskama: check.

Paitsi... Millä me nostetaan etupyörä ilmaan, jotta saadaan lämppärit (renkaanlämmittimet) paikalleen? Ei perkele… Onneksi nopean toiminnan miehiltä ei äkkiä ideat lopu. Kipataan pari työkalulaatikkoa nurin ja katsotaan mitä sieltä löytyy ja kyytipojaksi yksi hallitunkki. Näin, problem solved! Keula saadaankin ilmaan melkoisilla virityksillä mutta ei anneta sen haitata.

Hypätääs takaisin nykyhetkeen. Lauantai-aamu, ei enää kuusi sentään. Kahvit nassuun, vähän ruokaa, vilkaisu kelloon ja lähtö kohti Alastaroa.

Alastarolla saatiin hyvästä paikasta varikko sekä sähköt renkaanlämmittimille ja muille vermeille. Pyörä ulos autosta ja lämppärit kiinni. Sitten kuuntelemaan kuljettajakokous, jossa kerrattiin yleisiä ratakäytäntöjä.

Tämän jälkeen todettiin, että ei ole järkeä vielä lähettää Jonia radalle koska lämppärit olivat olleet vasta tunnin paikallaan. Oli ohjeistettu että noin 1,5-2h menee ennen kuin renkaat ovat 85 asteen lämpötilassa. Noh, eipä siinä sitten enempää alkuvalmisteluja tarvittu tähän hätään. Lähdettiin katsomaan, kuinka ensimmäiset pyörivät rataa jo kovalla innolla ympäri.

Muutamaa hetkeä myöhemmin koitti se, miksi tänne tultiin. Noin vartti siihen että Jonin ryhmä lähtee radalle. Pyörä käyntiin, kaverille varusteet päälle ja tsekkaukset että kaikki on niinkuin pitääkin. Kaikki valmista! Tästä sitten lämppärit irti, pyörä alas pukeilta ja kaveri radalle. Siitä sitten hillitöntä munaravia katsomon puolelle ihmettelemään kuinka tässä touhussa oikein käy. Ensimmäiset kierrokset taisi käsikellon mukaan jäädä hitamman puoleisiin 1:38 tuntumiin, mutta ymmärtäähän sen koska ei aikaisempaa tuntumaa ollut slikseistä saatika täysverisestä kilpapyörästä.



Eka stintti loppuikin yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Äkkiä varikon puolelle ja ottamaan Joni vastaan. Nopea mittaus renkaan pinnasta mitä lämmöt näyttää ja miltä kumin pinta näyttää, kaikki kunnossa. Pyörä pukeille, lämppärit kiinni ja kuuntelemaan miltä ensimmäiset kierrokset maistui. Oli hienoa kuulla kuinka pyörä toimi juuri niinkuin pitääkin. Tästä olikin hyvä lähteä seuraavalle stintille!



Toisen stintin vuoro tulikin sitten vähän reilu tunnin odottelun jälkeen. Pyörä käyntiin ja äijä radalle! Käsikellolla ajanottoa joka näytti jo muutaman sekunnin parempia lukuja kuin ekalla vedolla. Taitaa olla jo enemmän luottoa renkaisiin ja pyörään. Plus sitten todettiin varikolla GoPron tuottamasta videosta että kierroksia pystyy antamaan paljon enemmän mitä korva kertoi. Ekalla vedolla kun ei mopon annettu kiertää kuin hieman päältä kymppitonnin, vaikka rajoitin tulee peliin vasta 14500 kierroksen kohdalla.

Kolmannella kierroksella renkaat olivat saavuttaneet parhaan lämmön. Kuulin katsomoon saakka helposti että nyt annetaan moottorinkin laulaa niitä suloisia säveliään. Tulokseksi toisen stintin jälkeen 1:36.8!



Kolmannen stintin vuoro ja varikolla suoritettiin kovaa tsemppausta yhdessä Haaken (Joni Hagner) kanssa. Anna sille pyörälle kierroksia, anna sille enemmän kovaa kättä! Renkaissa kyllä riittää pito varmasti, koska pinnasta näki että nyt alkaa olemaan vauhti vasta sillä tasolla että se alkaa toimia.

Mietittiin tässä myös miten Bäckman pääsee mahdollisimman hyvään väliin radalle, ettei tarvitsisi ohitella tai tulla ohitetuksi. Lähetin miehen portille juuri ennen stintin alkua. Rata oli tyhjä ja porttivahti hereillä, joten sankarimme pääsi ensimmäisenä täysin tyhjälle radalle. Seuraava ajaja seurasi vasta noin 15 sekunnin päässä takana. Huusin tässä kohtaa Hagnerille että “jes, pääsi täysin tyhjälle radalle!”

Käsikello päälle ja jännittämään. Joko saataisiin kovia lukemia? Vauhtia näytti piisaavan oikein reippaasti heti alusta lähtien ja kyllä kannatti! Kello näytti katsomosta mitattuna 1:32.4! Ei ollut riemulla rajaa kun päästiin hehkuttamaan varikolla tätä lukemaa.

Tämän jälkeen pidettiin yksi stintti väliä, jotta kerettiin tankkaamaan ja muonittamaan kuski sekä huoltokunta siihen mallin että pärjätään loppupäivä. Taas katsomon penkit kutsui katsomaan muiden ryhmien ajelua. Saatoin torkahtaakin siinä muutamaksi hetkeksi, kunnes Bäckman nyppää meikäläisen jalasta ylös että stintti alkaa! 

Äkkiä varikon puolelle valmistelemaan pyörää ja kuskia, kunnes katsomon puolelta naapurivarikon kaveri huikkaa että turhaan lyödään kamoja ajokuntoon. Joku nopeasta ryhmästä oli valutellut öljyä radalle ja samalla kaatunut kinkissä (nopea loiva mutka) ennen Las Palmasia. Radalla oli ambulanssit hakemassa kuskia ja huoltohenkilöt siivoamassa öljyä ja pyörää pois, tai ainakin mitä siitä oli jäljellä. Todettiin että radan putsaamisessa menee niin kauan että laitetaan tavarat kasaan ja lähdetään kotiin. Ainakin omalta osaltani päästiin tavoitteeseen, pyörä toimi ja samoin kuski.

Kokonaiskuvaksi päivästä jäi että onhan tuo ratapyörä ihan eri planeetalta kuin katupyörät. Sutii, keulii ja poistuu! Eikä Takasen akan poikaa tarvinnut kahta kertaa käskeä nukkumaan tämän reissun jälkeen. Koko päivä auringossa ja touhuamiset varikolla syö mehut, mutta kyllä se kannatti. Oli hienoa nähdä kuinka tälläiset laitteet toimii!

Takanen kiittää ja kuittaa!

Comments

Popular posts from this blog

Prologi

Joni Bäckman




Heti alkuun iso kiitos Kominik Oy:lle ja Takasen perheelle. Ilman taustajoukkoja ei ois mitään tapahtunut.

Koko projekti lähti liikkeelle huhtikuun 2017 alussa.

Suunnittelin oman katupyöräni, Suzuki Hayabusan (vm. 2006) turbottamista koska kaipaan lajilta jotain vähän lisää.

Kujalan Samin kanssa juttelin asiasta ni siinä ohessa tuli puheeksi kilvettömät ratapyörät. Selailin omaksi huvikseni ratapyöriä, kun silmiin osui siistin näköinen menopeli jonka hinta vaikutti varsin kohtuulliselta.

Siinä sitten mietintämyssy hyrskytti täysillä pari tuntia, ja heitin sitten hypoteettisen kysymyksen Takasen Jonille yhteisen ratapyörän ostamisesta. Hypoteettiseen tilanteeseen Joni vastasi myöntävästi. Seuraavaan, vakavasti esitetyn kysymyksen kohdalla tulivat kuitenkin taloudelliset realiteetit vastaan. Ajatus kaatui tässä vaiheessa tähän.

Pari päivää myöhemmin, huhtikuun 17. päivä otettiin asia uudelleen puheeksi. Takaselle sikisi ajatus oman katupyöränsä myymisestä, jolloin talous rii…

4.6.2017 - Pyörän ehostus

Joni Bäckman






Alastaron reissu takana, ja sitten kello 11 pyörä pajalle ja aloitetaan nakuilu. Kyllä!

Pyörästä riisutaan kaikki katteet, ja korjataan pienet epäkohdat, mitä ei ehditty Alastarolle tehdä tiukan aikataulun takia. Pientä tehtävää on muuten yllättävä paljon. Ollaan valmiiksi ostettu 1 purkki täytemaalia, pintamaalia, kittiä ja pullo asetonia.

Tarkoitus olisi irroittaa kuumailmapuhaltimella kaikki vanhat teippaukset pyörästä ja katteista, pyyhkiä asetonilla liimajäljet pois ja hioa katteesta maalipinta "rikki, jolloin uusi maali tarttuu paremmin. Asetonilla kate puhtaaksi pölystä, ja tilkitään kitillä vanhat kolhut ja hiusmurtumat katteista. Kun kitti kuivuu, niin hiotaan muoto oikeaksi, jonka jälkeen täytemaalikerros alle. Lopuksi pintamaalia muutama kerros, jotta saadaan siisti, vitivalkoinen pinta.





Siinä kun sitten ruvettiin hiomaan katteita ja varakatteita, niin huomattiin heti alkuun että parissa katteessa löytyy vähän reilumpia murtumia edellisen omistajan kaatoje…